Thursday 25 January 2018

Ulkosuomalaisen ongelmat


 En voi valehdella, mutta pelästyin hieman kun tänään vilkaisin kalenteria ja tajusin päivämäärän. Joulusta on jo yli kuukausi ja tammikuu on vain humahtanut ohi kaikessa hiljaisuudessa enkä ole edes huomannut. 

Suoraan sanottuna palaaminen Lontooseen joulun jälkeen tuntui aivan hirveän vaikealta, ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan olisin mieluusti jäänyt Suomeen pidemmäksi aikaa. Oli lunta, oli sauna, oli ystävät, oli lämpimät sisätilat (Lontoon 80-luvulta peräisin olevat patterit eivät vieläkään toimi ja ilmeisesti joitain niistä pitää ladata yli 24 tuntia, oh my). Viimeinen kuukausi Lontoossa on tuntunut vähän tahmaiselta, monestakin syystä. 


Mainitsin aikaisemmin, että en usko asuvani Lontoossa enää viiden vuoden kuluttua (tai ainakin toivon hartaasti niin). Tuntuisi, että tässä voisi pian ruveta vaihtamaan maisemaa tai ainakin harkitsemaan sitä, mutta en tiedä minne, miksi ja koska. Onko mikään suurkaupunki lopulta yhtään toistaan parempi? Elämäni on muuttunut arkiseksi, ja se luultavasti olisi tapahtunut jossain vaiheessa muutenkin, riippumatta kaupungista. Olen vähän kahden vaiheilla; tavallaan haluaisin helpottaa omaa elämääni ja sanoa, että viiden vuoden päästä olen edelleen täällä. Se auttaisi tämän fiiliksen kanssa, kun kaikki tuntuu niin väliaikaiselta. Toisaalta, samaan aikaan ajattelen, että tämä ei ollut tässä ja tulevaisuudessa odottaa vaikka ja mitä, mahdollisesti tämän saarivaltion rajojen ulkopuolella. 

Alla kuva minusta istumassa valtavassa lumikasassa ja miettimässä, mitä sitä elämällään tekisi. Nyt lähden Lontoota ja ongelmiani pakoon Berliinin. Auf Wiedersehen.

No comments :

Post a Comment