Monday 11 December 2017

Kun koko Lontoo pysähtyy


Joululoma on jo melkein täällä ja edellinen viikko meni ohi yhdessä hujauksessa! Kulutin tiistaina kolme tuntia työpäivästä siihen, että kannoin työkaverin kanssa toimistolle joulukuusen ja kävin ostamassa siihen koristeita. Olen ollut niin laiska (eikä rehellisyyden nimissä pieneen lontoolaiseen kaksioon oikein mitään ylimääräistä mahdukaan), että kotona ei ole mitään jouluun viittaavaakaan. Lähden vähän yli viikon päästä Suomeen, joten joulukuusen tai edes valojen ostaminen tuntuu turhalle. Varsinkin kun tietää, että seuraavassa muutossa on taas enemmän pakattavaa.

Työpaikan pikkujoulut osuivat hauskasti juuri Suomen itsenäisyyspäivälle. Opetin koko työporukalla sanonnan hölkyn kölkyn, ja sitä toisteltiin sitten loppuilta, vaikka illan päätteeksi taisin hyväksyä minkä tahansa siansaksaa muistuttavan fraasin. Asetin itselleni haasteen juoda 100 juomaa illan aikana, yksi jokaisen itsenäisen vuoden kunniaksi. Onneksi en päässyt lähellekään omaa tavoitettani, vaikka torstaina tuntuikin vahvasti siltä kuin olisin römynnyt pitkin lattioita koko edellisen illan (mikä saattaa olla osittain totta). 


Muuten joulukuu on muistuttanut  yllättävän paljon Suomea - täällä on ollut aivan järisyttävän kylmä. Kämpässä oli sisällä pahimmillaan kuusitoista astetta lämmintä, sillä patterit eivät kääntyneet päälle. Huoltomiehen vierailun jälkeen kävi ilmi, että lämmityssysteemi onkin niin vanha (kuulemma 80-luvulta eikä mitään vastaavaa enää valmisteta), että patterien pitää "kerätä sähköä" monen tunnin ajan ennen kuin ne lämpenevät. Huoltomiehen vinkki oli, että jos haluaa asunnon olevan yli kahdessakymmenessä asteessa päivällä, pitää patterit laittaa päälle edellisenä iltana... Olen siis kulkenut kotona hupparissa, pitkissä housuissa ja paksussa aamutakissa, koska en jaksa pitää kämppää lämpöisenä koko päivää (täällä lämmitys maksaa oikeasti ihan maltaita eikä siihen ole kaikilla sosiaaliluokilla edes varaa). 

Sain viikonloppuna vieraita Berliinistä ja Pariisista. Perjantaina kävimme katsastamassa Winter Wonderlandin (jo kolmas kerta tänä vuonna, mutta en vain kyllästy!). Olin tosin niin syväjäässä koko illan, että en tuntenut varpaitani. Lauantaina lähdettiin ulos ja yritin olla coolimpi kuin olen. Vein tytöt Hackneyyn enkä aio mennä enää koskaan takaisin! Siinä kolmeen aikaan yöllä kotiin laahustaessa alkoi yllättäen sataa lunta. Lumisade jatkui koko yön ja aamulla maa oli valkoinen.


Kaikki oli niin sanotusti fun and games tasan siihen asti, kun kavereiden piti lähteä lentokentälle.  Tätä on suomalaisen vaikea ymmärtää, mutta Lontoossa alkaa ihan oikeasti kaaos siinä vaiheessa, kun maassa on muutama sentti lunta. Autoissa ei ole talvirenkaita ja osittain maan päällä kulkevat metrotkin ovat aina myöhässä.  Sunnuntaina nopea metrotsekkaus ilmoittikin, että melkein kaikilla linjoilla oli joko minor tai severe delays. Frendit pääsivät kuitenkin Heathrowlle, joskin molemmat lennot sitten peruttiin. Neljä tuntia jonottamista, kaksikymmentä puhelua BA:n asiakaspalveluun ja kolme twiittiä eikä mistään siltikään saanut informaatiota. Nyt molemmat ovat onneksi perillä, vaikkakin yli vuorokauden myöhässä.

Seuraavaksi yöksi on luvattu mukavat neljä astetta pakkasta. Mietityttää jo sängystä nouseminen huomenna, kun kotona on varmaan 15 astetta lämmintä ja pitäisi kävellä 20 minuuttia töihin enkä omista edes kunnon talvivaatteita. Pitäisi varmaan tuoda Suomesta kunnon talvitakki. 

Friday 1 December 2017

Muuttaisinko takaisin Suomeen?

YLE rakensi Suomi-imperiumin ja yllättäen oma kommenttini pääsi juttuun mukaan. Artikkelista innostuneena ajattelin vastata kysymykseen, jota usein pohdin itsekin. Muuttaisinko takaisin Suomeen? 


Minulle syntyminen suomalaiseksi tarkoittaa edelleen lottovoittoa. Asiat ovat toki muuttuneet paljon näiden viiden vuoden aikana, kun olen ollut poissa, mutta en silti jaksa uskoa kaiken kääntyneen aivan täysin päälaelleen. Tämähän on tosin aivan täysin subjektiivinen kokemus, sillä minulle merkitsee eniten se, miten itse muistan kaiken. Muistan valoisat kesäyöt, puhtaan ilman, kirpakan pakkasen ja luonnon. Kaipaan läheisiä ja ystäviä, joista vanhimmat olen tuntenut melkein kaksikymmentä vuotta. Nyt en ole nähnyt muutamia ystäviäni melkein kahteen vuoteen. Koulussa oli kivaa, opettajat muistivat oppilaat etunimillä ja iltaisin oli oikeasti aikaa harrastaa jotain. Siirtymiseen paikasta A paikkaan B ei kulunut ylimääräistä aikaa vaan tunnissa ehti ajaa kahden kunnan läpi. Työpäivät olivat lyhyempiä ja välimatkojen vuoksi kotona saattoi olla kymmenessä minuutissa työvuoron päättymisestä. 

Toki, kuten sanottu, kaikki tämä on subjektiivista. En ole viiden vuoden aikana edes viettänyt Suomessa yhtäjaksoisesti kahta viikkoa kauempaa. 


Miksi en siis pakkaisi kimpsuja ja kampsuja, ja palaisi seuraavalla lennolla Suomeen? Ihan käytännön syistäkin. 

Uskon, että minun olisi erittäin vaikea työllistyä Suomessa. Valmistuin kesällä vain kandiksi, vieläpä ulkomaalaisesta yliopistosta (tästä voisi kirjoittaa vaikka oman postauksen, mutta Suomessa kansainvälisiä tutkintoja harvoin arvostetaan).  Lontoo tarjoaa paljon enemmän vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia edetä sinne minne haluaa. Toki täällä on enemmän kilpailua ja tunnit ovat pidempiä, mutta toisaalta Lontoon kokoisen kaupungin kaikki on mahdollista -ajattelu viehättää. Toiseksi, suurin osa osaamisestani on englanniksi. Asioiden opetteleminen suomeksi tuskin olisi mikään aivan hirveän vaativa tehtävä, mutta sekin painaa vaakakupissa. Kolmanneksi, alkaisin luultavasti ikävöidä englanniksi puhumista, jos muuttaisin Suomeen. Olen avoimempi, hauskempi ja rohkeampi englanniksi kuin suomeksi. Suomeksi valitan paljon enemmän kaikesta.

Käytännön syiden lisäksi en yksinkertaisesti vain halua muuttaa Suomeen. Paluumuutto tarkottaisi luultavasti asettumista pääkaupunkiseudulle enkä ole mitenkään varsinaisesti ihastunut Helsinkiin. Luultavasti en vain tunne kaupunkia tarpeeksi, mutta Helsinki ei jotenkin vain sykähdytä sen kummemmin.  Ehkä tärkein syy on kuitenkin, että en tiedä parantaisiko muutto Suomeen elämänlaatuani mitenkään. Saisinko paremman työn? Olisiko enemmän aikaa harrastaa? Jäisikö käpälään enemmän rahaa? Ehtisinkö oikeasti tavata ystäviäni yhtään sen useammin? Jos saisin unelmieni työtarjouksen Suomesta, saattaisin toki lähteä. Jos mitään ei kuitenkaan ole Suomessa odottamassa, tieni tuskin tulee tulevaisuudessa viemään kylmään pohjolaan. 


Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, mutta näillä näkymin muutto Suomeen ei ole ajankohtainen. En tosin usko (tai suoraan sanottuna en edes halua), että jään Lontooseenkaan aivan hirveän pitkäksi aikaa. Jaksan tätä jatkuvaa tungosta, pitkiä työtunteja ja kallista elämistä ihan vain sen takia, että jotenkin tällainen elämänlaatu nyt vaan "kuuluu" nuoruuteen; en todellakaan näe itseäni nelikymppisenä asumassa Lontoossa. En tosin tiedä vielä yhtään, minne täältä saarivaltiolta oikein edes lähtisi. Muutama kaveri on muuttanut Amsterdamiin tässä vuoden sisällä ja elämä siellä vaikuttaa varsin leppoisalta verrattuna Lontooseen. Tosin, olen alkanut haikailla myös muuttoa Euroopan ulkopuolelle, vaikka asiat tietenkin aina vaikeutuvat kun viisumit ja työluvat astuvat mukaan kuvioon. Olen usein ajatellut, että Kanada voisi olla suomalaiselle ihan mukava paikka asua, vaikka tämä lausunto tosin perustuu aivan täysin omiin kuvitelmiini. Myös Aasia, erityisesti Singapore tai Kuala Lumpur olisivat mielestäni varsin mukavia vaihtoehtoja, vaikka Singapore nyt hinnoiltaan on aika lailla Lontoon luokkaa muutenkin. Onneksi tässä ei ole mikään hengen hätä lähteä yhtään minnekään (ellei Brexit yllätä kaikkia), ja onhan Lontoossa paljon hyvääkin. On vain sellainen mutu-tuntuma, että en luultavasti ole täällä enää kymmenen vuoden päästä.